Väkivalta
Mediaväkivallan vaikutusta katsojaan ja koko kulttuuriin on tutkittu jo vuosikymmenien ajan. Vaikka tutkimukset poikkeavatkin lähtökohdiltaan ja tuloksiltaan toisistaan, ne osoittavat mediaväkivallan vaikuttavan tietyin edellytyksin alaikäiseen katsojaan. Mediaväkivalta voi myös aiheuttaa ahdistusta, pelkoa, levottomuutta ja painajaisia. Käyttäytymismuutosten selittäjinä tutkimukset korostavat kuitenkin sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden ensisijaisuutta.
Eri kehitysvaiheessa olevat lapset kokevat väkivaltakuvaukset eri tavoin. Arvioitaessa lasten kehityksen kannalta ohjelman väkivaltaisuutta ratkaisevia kysymyksiä ovat: kuinka väkivalta jäsentyy katsojan maailmaan, toimiiko väkivalta ongelmien ratkaisijana vai niiden aiheuttajana, ihannoidaanko vai arvostellaanko väkivallan käyttöä, onko väkivalta perusteltu osa tarinaa ja onko väkivallalla tarinassa vastavoimaa?
Liian ahdistavien sisältöjen seurauksena voi ilmetä erilaisia stressireaktioita, kuten esimerkiksi unihäiriöitä, häiritseviä ajatuksia tai painajaisia. Ahdistus viittaa myös vakavaan ja pitkäkestoiseen tunteeseen, josta voi olla kehityksellistä haittaa. Ahdistuksen määrittely on lähtökohtaisesti ongelmallista, koska useissa tutkimuksissa joissa ahdistusta on pyritty mittaamaan, on havaittu ahdistuksen kokemuksen olevan hyvin yksilöllinen. Ahdistuksen ja pelon aiheuttajia pyritään tässä määrittelemään kehityspsykologisesta näkökulmasta.
Audiovisuaalisten seksuaalisuuteen liittyvien kuvausten vaikutuksesta lapsiin on verraten vähän tutkimusta. On kuitenkin arvioitu, että lapsen ikätasolle sopimattomat seksikuvaukset voivat olla kehitykselle varsin haitallisia, antavan vääristyneitä malleja ja lyhentävän lapsuutta. On myös mahdollista, että lapset tulkitsevat seksuaalisen kanssakäymisen virheellisesti väkivallaksi tai lapset alkavat tuntea olonsa turvattomaksi lähipiirinsä aikuisten seksuaalisesta käytöksestä.